Merak tapaa niilon

Merak tapaa Niilon

Sinä yönä oli mahtavin ukonilma, jonka prinssi Merak koskaan oli kokenut. Salamat leiskuivat taukoamatta valaisten koko taivaan pieniä pimeän hetkiä lukuun ottamatta. Sade piiskasi kattoa raivoisasti ja tuuli ulvoi linnan seinissä, kuin raivoisa susilauma. Metsässä puut huokailivat ja valittivat huojuessaan ankaran viiman kourissa.

On juuri sellainen yö, jona jotain jännää tapahtuu, ajatteli Merak katsellessaan myrskyn riehuntaa huoneensa ikkunasta. Hän oli avannut ikkunaruutuja peittävät luukut ja ihasteli luonnon voimannäyttöä sängyllään istuen. Tällaisella ilmalla on nautinto olla paksujen kivimuurien ympäröimänä turvallisessa lämpimässä huoneessa.

Merakilla oli kyllä tuoretta kokemusta myös sään armoilla olemisesta. Ratsastusreissulla isän kanssa vain muutama kuukausi aikaisemmin he olivat joutuneet vuorilla rajun ukkosmyrskyn yllättämiksi ja pelastautuneet hakkaavalta raesateelta ja salamoilta sattumalta eteen osuneeseen luolaan. Siellä he olivat odottaneet myrskyn laantumista aamuun asti. Kotimatkalle he olivat lähteneet alusvaatteita myöten märkinä sateen jatkuessa taukomatta. Löydettyään vuorilta linnaa kohti vievästä kanjonista kielekkeen alta joen tuomia kuivia puunoksia he olivat vihdoin saaneet tulen tehtyä ja vaatteensa kuivateltua. Tätä muistellessaan Merak nautti nyt suunnattomasti katselijan osasta.

Kauanko hän oli jo istunut siinä ja katsonut ulkona tapahtuvaa kiehtovaa näytelmää? Puolitoista tuntia ehkä kaksi. Myrsky oli siirtynyt vähitellen kauemmaksi vuorten päälle, tuuli tyyntynyt ja salamat välähtelivät harvemmin ja välähdyksestä jyrähdykseen kului jo pidempi tovi. Samassa salama leimahti vielä kerran lähellä linnaa valaisten koko taivaan. Jyrähdys seurasi heti välähdystä, kuin komeaksi hyvästiksi.

Salaman jälkihehkussa prinssi oli näkevinään jotain suurta laskeutumassa kauas metsän taakse. Suunnilleen sinne missä kuninkaanlinnan vallihaudan läpi virtaava Mustajoki lepää hetken muodostaen kalaisan Salaisuuksien Järven. Valo hiipui liian nopeasti, jotta prinssi olisi voinut olla varma näkemästään. Hän ei jäänyt miettimään asiaa sen enempää vaan sulki ikkunaluukut ja ryömi peiton alle. Oli aika mennä nukkumaan, sillä aamulla olisi tiedossa aikainen herätys.

Unessa Merak näki uudestaan ja uudestaan salaman välähtävän ja tumman siivekkään hahmon heijastuvan vaaleaa taivasta vasten.